Festarit itsessään meni hyvin, ei mitään pahaa rasvaruuan mättöä, syötiin miehen kanssa festariruoka-annokset puoliksi ja maltillisesti omia eväitä. Mutta sitten se juoma puoli… lonkeroa, siideriä ja viiniä kului… Ja sunnuntaina kotimatkalla huoltoaseman seisovapöytä, en voinut vastustaa perunamuusia, läskisoosia, sienisalaattia jne. Mutta huom! Minä en syönyt hampurilaisateriaa, minulle tavallisesti niin suurta pahetta. Tosin olis varmaan kannattanut, koska nythän mässäilin kaikkea muuta, aika valtavan annoksen. L Anoppi toi myös sunnuntaina nimppareita varten mustikkapiirakan, ja pitihän sitä vastaleivottua piirakkaa sitten ottaa pala (en sentään koko piirakkaa syönyt!).

Maanantaina olikin sitten taas niin vaikea palata ruotuun viikonlopun jäljiltä. Rasvaista teki mieli, taisi olla vielä krapulakin, ja vähän kaikkea tuli kaapista napsittua. Eilen taas herkuteltiin pannukakulla ja sillä mustikkapiirakalla, kun oli vieraita. Ja illalla, kun olin yksin, minä ääliö, söin sen lopun piirakan yksin! Söin salaa, koko ajan kyttäsin ikkunasta, että ”koska se ukko tulee, ehdinkö syödä tämän”, ”jäänkö kiinni, kun suu on mustikassa”.  Hemmetti, mikä ääliö olenkaan!

No, mennäänpä asiaan. Tänään on siis keskiviikko, viikkopunnituspäivä. Enkö muuten olekin hienosti valinnut oikean päivän punnitukseen, jos viikonloppu repsahtaa, niin pari päivää aikaa korjata tilannetta ennen punnitusta J Jännitti aamulla nousta vaakaan, mitä se näyttää tämän kaiken herkuttelun jälkeen, kun takana on vielä nutrausta. Mutta hei, ei hätää, paino 106.6kg! Pelkäsin paljon pahempaa.

Kiitos muuten kaikille hurjan paljon kannustavista kommenteista! <3 Ihana tietää, että siellä seurataan edistymistäni, se kannustaa itseäni tsemppaamaan ja kirjoittamaan!