Kerroin äidilleni gynekologilla käymisestä. Hän ei ensin ymmärtänyt, että tarkoitan oikeasti, että olemme yrittäneet lasta puolitoista vuotta. Kerroin mitä lääkkeitä gyne minulle määräsi. Äiti kysyi, että eikö mitään hormonaalista ehkäisyä? No ei, kun me ei haluta. Tässä vaiheessa aloin jo hieman kiristyä. Arvasin, ei sille kannata kertoa, ei se tajua. Ei äiti varsinaisesti sanonut mitään pahaa, mutta suhtautui asiaan kuitenkin nihkeästi. Ja sanoi, että sittenhän minä jään heti äityislomalle, kun saan vakipaikan. No niin jään, toivottavasti, ja jos edes saan sen paikan. Ja, että minun pitäisi laihtua. Minä osasin odottaa, että en saa äidiltä täyttä tukea tässä asiassa. Olin valmistautunut paljon pahempaan, mutta tästäkin tuli paha mieli. Eihän äiti tarkoita pahaa, toivottavasti ainakaan, mutta minä taidan olla aina vaan äidin pieni prinsessa, joka ei kasva isoksi ikinä. "Eihän meidän Hiidi nyt vielä lapsia hanki", hän on usein sanonut. No ei näköjään hankikaan.

Tämän keskustelun takia minä kai itsekin mietin, onko nyt hyvä aika tulla raskaaksi? Voisin keskittyä laihduttamiseen, saada itseni parempaan kuntoon ennen raskautta. Ja jos nyt saankin vakituisen työn, jään heti kohta äitiyslomalle. No joo, enhän nyt ihan vähään aikaan jää, eihän sitä tiedä kuinka kauan tässä vielä menee. Ja mistä sitä tietää, jos en tule koskaan raskaaksi. Siksi on siis hyvä jatkaa yritystä ja toivoa parasta. Oikeastaan en välitä tippaakaan siitä, että jäisin heti äitiyslomalle. Minä olen sen ansainnut. Tätä on odotettu, toivottu ja harkittu nyt puolitoista vuotta. Ja kyllä me olemme mieheni kanssa tästä puhuneet, ja olemme valmiina. Niin valmiina, kuin vain voimme olla. Puolitoista vuotta sitten suunnittelin, että kun valmistun koulusta, jään äityislomalle. Ehdin ehkä hetken olla töissä. No, se valmistuminenkin viivästyi, samoin äityisloma.

Minä niin tahtoisin olla äiti. Ja silti tahtoisin jo unohtaa nämä ajatukset, keskittyä välillä johonkin muuhun. Ärsyttävää. Me voitais hankkia koiranpentu, niin saisin muuta ajateltavaa, mutta se ei ole hyvä ajatus. Meillä on jo koira ja kolme kissaa, niissä on ihan riittävästi. Yritän keskittyä laihduttamiseen, mutta sekään ei vie ajatuksiani lapsesta, pikemminkin lisää niitä, kun mietin, että milloin olen laihtunut tarpeeksi tullakseni raskaaksi.

Joku siellä ruudun takana ihmetteli, että mitä ovat nämä lääkkeet, joita minulle määrättiin. Sain Terolut-kuurin säännöllistämään kuukautiskiertoa sekä suojaamaan kohdun limakalvoa, ilmeisesti siis paksuntamaan sitä, jotta hedelmöittynyt munasolu kiinnittyisi paremmin. Terolutia syön kierron 15.-24.pvä. Toinen lääke, Clomifen, edistää munasolun irtoamista. Tätä syön kierron 3.-7.päivä. Olisi ehkä kannattanut hakeutua ihan lapsettomuusklinikalle hoitoon, sillä olen netin keskusteluista ymmärtänyt, että clomifen-hoidon aikana olisi hyvä käydä seuranta ultrassa, koska lääkkeellä on taipumus aiheuttaa monisikiöraskauksia. Gyne ei minulle näitä määrännyt. Ei myöskään puhunut ovulaatiotesteistä, mutta niistä jo tiesinkin ja aion testailla. Veljeni vaimolla oli samat lääkkeet aikoinaan, hän raskautui kolmannesta kierrosta.

Laihdutusprojektista sen verran, että se tuskastuttaa. Nyt paino ei ole oikeasti laskenut. Vaatteet päällä ja näin yöaikaan työpaikan vaaka näyttää 105.2kg. Saas nähdä mitä se näyttää keskiviikkona, kun on "virallinen" punnitus. Viikonloppuna liikuin ihan mukavasti, perjantaina puolen tunnin tanssitunti ja bodypump, myös ½h. Sunnuntaina sitten tunnin bodybalance. Sain työkaverilta lisää painonvartijoiden materiaalia, yritän listailla pisteitä ja samalla kirjailla syömisiäni kiloklubiin. Ihmetyttää vaan, kun tänään olen syönyt ruuaksi tonnikalasalaattia ja käyttänyt salaattia, tomaattia, kurkkua leivällä ja aina vaan kiloklubi näyttää, että ei oo tarpeeksi kasviksia. Ja söin puolikkaan omenapiirakan, sellaisen pullataikinaan tehdyn ja se herjaa, että herkkuja on liikaa. En tajua, varsinkaan tota kasvispuolta...

Tulipa taas kunnon vuodatus. Vaikka kirjoitan tätä lähinnä selventääkseni omaa pätäni ja tsempatakseni itseäni laihduttamisessa, on ihana tietää, että täällä käy lukijoitakin! Kiitos palautteesta ja tsemppauksesta kaikille! <3

Ps. Aloitan siis tuon terolut-kuurin huomenna. Vihdoin. Ja torstaina saattaa selvitä jotain työkuvioista, kun pomolla tapaaminen oman pomonsa kanssa, iik :) Pitäkää mulle peukkuja!