...Näin ajattelin eilen. Oikeastaan ajattelen niin joka päivä.

Mieheni ehdotti viime viikolla, että aloitetaan kumpikin syömään terveellisesti. Jätetään pois ne epäterveelliset ja raskaat iltapalat, joita meillä on tapana syödä. Makkaraperunat, tortillat, pitsa, lämpöiset leivät... Meillä on lähes joka päivä tuhti ja rasvainen iltapala. Mieheni ei tarvitse laihtua, hän tahtoo muuttaa ruokavaliotaan terveellisempään, jotta jaksaa paremmin harrastuksessaan ja voi vaikuttaa ruokavaliolla lihasten kehittymiseen. Samalla hän tahtoo tukea minua tässä iän ikuisessa laihduttamisessa. Noh, eipä ole vielä tuota terveellistä ruokavaliota meillä näkynyt. Mieheni sanoikin, että nyt hän ymmärtää, miksi laihdutukseni on niin vaikeaa, kun AINA tekee mieli jotain hyvää. Viikonloppu meni todellakin herkutellen. Tänään minun piti aloittaa heti aamusta terveellisempi ruokavalio, mutta kuinkas kävikään. Kaapissa houkuttelivat vaalea paahtoleipä ja kaneliässät sekä eilisen karkkipussin jämät. Niitä sitten mutustin aamupalaksi, leipää meni monta palaa. Eli, tämä päivä on piloilla, voin jatkaa samaan malliin iltaan asti...

Oikeasti, nyt minun on ryhdistäydyttävä. Vaatteet kiristää ja kilot sen kun lisääntyy. Olen miettinyt, että jos ottaisin alkuun parin päivän nutrilett-kuurin, ja jatkaisin sitten puhtaalta pöydältä. Toisaalta, minua ärsyttää nämä turhanpäiväiset dieetit, koska terveellinen ja monipuolinen ruokavalio yhditettynä liikuntaan on järkevin keino pudottaa painoa. Miksi kidutan itseäni jollain typerällä dieetillä, kun voin tehdä sen helposti, syömällä säännöllisesti. Eli jään pähkäilemään, millä keinoin pääsen tästä ahmimisen suosta ylös.

Keskenmenosta sen verran, että aika parantaa, nyt on jo paljon parempi olla, enkä mieti sitä koko ajan. Olen hyväksynyt tapahtuneen ja olen iloinen tiedosta, että minä tulen raskaaksi. En aio aloittaa clomifenia vähään aikaan, aion antaa kehoni tasaantua ja toipua. Toisaalta, toivon , etten tarvitsisikaan clomifenia, jos saan taas painon pudotuksen käyntiin ja luonto hoitaisi loput... Katsotaan nyt, miten käy. En edes ihan heti uskalla haaveilla raskaudesta, kyllä tämä kokemus sen verran pelokkaaksi minut sai. Loppuisi vaan tuo vuoto jo, vieläkin jonkin verran tiputtelee.

Kiitän teitä kaikkia aivan valtavasti kommenteista ja myötäelämisestä! Tieto siitä, että saan teiltä tukea, helpottaa! Osa teistä on kokenut saman, käy samoja asioita läpi, ja taistelee tätä elämän epäreiluutta vastaan, se antaa voimia! Kiitos ihanat! <3 Luulenpa, että taas hetken aikaa kirjoitukseni painottuvat terveellisen elämän opetteluun, mutta tämä taistelu lapsettomuutta vastaan ei ole ohi...