Tänään oli uusi ultra, ja tulos oli odotettavissa, raskaus varmistui tuulimunaksi. Keskustelin lääkärin kanssa vaihtoehdoista ja yhteisymmärryksellä päädyttiin kaavintaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että tuulimunaraskauksissa kohdun tyhjentäminen lääkkeillä on epävarmaa, ja silloin voidaan joka tapauksessa joutua kaavintaan. Hänen kokemuksensa perusteella elävän sikiön kohdalla raskauden keskeytys lääkkeitse toimii paremmin.

Kaavinta tehdään keskiviikkona. Kaikista päivistä juuri tämä, huonoin mahdollinen. Mies on silloin työmatkalla, eikä oikein voi sitä perua. Äitini on itse samaan aikaan leikkauksessa, ja olin sopinut, että olen tuon päivän hänen tukenaan. Onneksi ystäväni lupautui hakemaan minut sairaalasta kotiin. Äitini tulee meille yöksi, joten me kaksi toipilasta vietämme meillä yön.

Oloni on jollain tavoin helpottunut. Kaavinnassa tiedän pääseväni vähän helpommalla kuin lääkkeellisessä tyhjennyksessä. Rankkaa tämä edelleen on, olo on voimaton ja surullinen. Onneksi sain sairauslomaa tämän viikon loppuun.

En todellakaan toivoisi kenenkään joutuvan käymään läpi näitä asioita.