Kyllä nyt koetellaan malttamatonta. Käytiin ultrassa ja tulos oli, että odotellaan vielä viikko. Sikiöpussi on, sen sisällä ruskuaispussi ja MAHDOLLISESTI sikiökaiut, mutta ei sydänääniä. Tämä mahdollinen sikiö oli ruskuaispussin takana, niin ettei varmaksi pysty sanomaan, ja pienikin se vielä oli. Gynen kanssa pähkäiltiin, että hedelmöittyminen ei olisi ehkä tapahtunut kp14 vaan vähän myöhemmin, mikä selittäisi sen, että sikiö on pieni ja sydänäänet ei kuulu. Ja kotona kalenterista katselin, että mulla oli yövuorot kp14-15, eli myöhempi hedelmöittyminen pitäisi paikkaansa. Menkkojen mukaan tänään oli rv 6+2, mutta hedelmöittymisen mukaan ehkäpä vasta 5+5 tai 5+6 tai jopa vielä vähemmän.

Eli, viikon päästä ultrataan uudestaan. Toivoa siis on! Gyne ainakin oli kovin positiivinen ja onnistui tartuttamaan sen myös minuun. Koko päivän jännitin ja pidättelin töissä itkua. Vastaanotolle mennessä luulin, etten saa sanaa suustani, kun niin itketti, mutta sain tsempattua :) Tänään on ollut koko päivän krapulainen ja väsynyt olo. Ehkä nämä oireet on sittenkin vahvemmat kuin viimeksi? En kuitenkaan haluaisi vielä liikaa innostua, etten ensi viikolla pety. Mieskin on kovin toiveikas, vaikka hän tapansa mukaan suhtautuu erittäin rauhallisesti.

Miten hitossa minä jaksan viikon odottaa?