Kiitos taas tsempeistä ja onnentoivotuksista! <3

Olen MELKO hienosti pärjännyt yli viikonlopun, eihän tässä ole odoteltavana enää kuin pari piinaavaa päivää. Tunteet heittelee laidasta laitaan päivittäin, olen jo luovuttanut, mutta sitten toivo onkin nostanut päätään. Jännittää, pelottaa, itkettää ja toiveet on kovat, tekisi mieli jo kovasti suunnitella tulevaa... Jännitän keskiviikko-iltaa enemmän kuin mitään tähän astisessa elämässäni. Keskiviikon jälkeen olo oli positiivinen, mutta viikonloppua kohden tuntui, että oireet laimenivat ja jotenkin sitä myöden myös toiveet. Lauantai-iltana itkin itseni uneen, olen varma, että kohdussa ei ole elämää tälläkään kertaa. Eilen illalla taas olo jotenkin toiveikkaampi.

Kuuntelen koko ajan kehoani, odotan merkkejä raskaudesta. Rinnat ovat kipeät, mutta muuta en nyt juuri osaa sanoakaan. EHKÄ minulla oli eilen illalla hieman kuvottava olo. EHKÄ on nytkin, kun olen juonut vain lasillisen vettä heräämisen jälkeen. Tai sitten minä vaan kuvittelen, koska niin toivon, että olisi paha olo. Vaikka eihän noilla oireillakaan ole mitään merkitystä, tuulimunaraskaudessakin oireet voivat olla voimakkaat.

Raskausviikkoja olisi mahdollisesti nyt kasassa 6+3, korkeintaan 6+5, kun lasken mahdollisten hedelmöityspäivien mukaan. Tässä kierrossa söin kyllä Clomit, mutta en tikuttanut ovulaatiota, oltiin kuitenkin aktiivisia oletetun ovulaation aikoihin... Harmittelen, etten viime viikolla tajunnut laskea viikkoja tuon hedelmöittymisen mukaan, vaan laskin kuukautisista, enkä huomioinut, että kiertoni on luultavasti 32 päivää. En myöskään tässä kierrossa syönyt Teroluteja, ajattelin kokeilla, onko kierto tasaantunut. No se jäi näkemättä :)

Yritän siis vielä muutaman päivän sinnitellä järjissäni, katsotaan sitten keskiviikkona, miten käy.