Nyt on häämatkalta palailtu takaisin ankeaan arkeen ja jostain pitäisi taas löytää motivaatio työntekoon, kotitöihin, liikuntaan ja järkevään syömiseen. Reissussa tuli syötyä hyvin, juotua kaloripitoisia drinkkejä ja herkuteltua jäätelöllä. Kyllähän me myös liikuttiin, harmitti, kun unohdin askelmittarin kotiin, olisi ollut hauska seurata kilometrejä. Paino kuitenkin pysyi jokseenkin samassa kuin ennen matkaa, tänä aamuna tasan 104 kg. Nyt viisi kiloa pudotusta, niin paino on kaksilukuinen. Mahtavaa! Huomenna alkaa kuntosalin painonhallintaryhmä. Muut ovat aloittaneet sen jo viime viikolla, mutta minä aloitan vasta nyt. Odotan innolla, jos siitä saisin taas lisäpuhtia. Ajattelin jatkaa taas pisteiden laskua, päivässä saan syödä 23 pisteen edestä. Tänään en ole vielä syönyt mitään, kun vasta olen heräillyt. Pitää kai käydä katsomassa, löytyykö kaapsita mitään terveellistä...

Nyt on yövuorot edessä ja silloin syömiset tahtovat aina lipsua, kun tuntuu minulla tuntuu yöllä olevan tosi usein nälkä ja tekee mieli herkutella. Yövuoroissa on myös aikaa istua netissä ja kahlata läpi kaikkia laihdutus- ja lapsettomuusaiheisia keskusteluja. Niistä saan yleensä lisää motivaatiota ja intoa molempiin. Vaikka pitäisi jättää kokonaan lapsettomuusaiheet lukematta, eikä lietsoa itselleen yhtään enempää jännitystä...

"Vauvakuume" voi oikeinkin vahvasti. Clomifenia eka kuuri syöty ja nyt odottelen ovulaatiota tapahtuvaksi tällä viikolla. Saas nähdä miten käy. Reissussa näin joka puolella raskaana olevia ja pieniä lapsia. Menomatkalla koneessa viereisellä penkkirivillä oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Miehen kanssa katseltiin vauvaa ja ihmeteltiin, miksi niin pieni pitää ottaa lomamatkalle mukaan... Jossain vaiheessa minulta tuli itku, en vain kestänyt katsoa sitä pientä, kirosin, että miksi niiden pitää istua meidän vieressä. Paluulentoa odotellessa kentällä kidutin itseäni lukemalla Eve Hietamiehen Puolinaista (kertoo keskenmenoista). Mies ihaili vieressä olevia pieniä lapsia ja puhui, että kyllä meilläkin kohta on tuollainen. Meidän edessä oli kaksi isää pienten lasten kanssa. Taas tuli itku. Kyllä minun miehestäni tulisi hyvä isä. Paras. Siinä hetkessä tuntui, että mihin tahansa käännän pääni, joka puolelta tulee lapsia ja raskaana olevia. Ihan kuin ne olisivat hyökänneet kaikki yhtä aikaa eteeni. Ja taas koneessa meidät suorastaan ympäröitiin lapsiperheillä.

Nyt yritän saada kaivettua tästä kaaoksesta esiin kodin. Se on täällä jossain, tiedän sen, olen sen ennenkin nähnyt