Vähän tossa jo tuntui, että ei mun motivaatio riitä mihinkään ja tästä ei taaskaan tule mitään ja oon ikuisesti läski. Nyt kuitenkin sain jostain lisää intoa ja tämä sujuu taas hyvin. Torstaina kävin liittymässä Lady linen jäseneksi ja nyt odotan innolla, että milloin ehtisin jumppaan. Eilen olin jo kuntosalilla, mutta tällä hetkellä olen eniten innoissani ryhmäliikunnasta. Huomenna töiden jälkeen taidan suunnistaa tunnille. Toivottavasti motivaationi pysyy ja saan tsempattua itseni käymään salilla. Kuukausimaksu menee suoravelotuksena tililtä, joten jos en halua heittää rahoja hukkaan, niin onhan siellä käytävä. 

Työkaverit kehuivat, että minusta huomaa, että kiloja on tippunut! Ajattelinkin, että pitäis varmaan kaivaa mittanauha esiin, nyt kun lisään liikuntaa, niin kaikki ei välttämättä näy kiloissa, kun läski vaihtuu lihakseksi. Ehkä. Paino ainakin jatkaa laskua, tänään aamulla 104.9kg. Virallinen punnitus minulla on aina keskiviikkoisin, mutta joka aamuhan minä tuolla vaa'alla hyppään. Niin ei välttämättä pitäisi tehdä...

Lapsiasiat pyörivät tällä hetkellä kovasti mielessä, kun odotan kovasti gynekologille pääsyä, aika on reilun viikon päästä. Nyt on menkat päällä, enole  niinkään surkutellut ja pyörinyt itsesäälissä, vaan odotan innolla näiden loppumista ja tutkimusten alkamista. Ja kun paino putoaa, niin minulla on kovin optimistinen olo. Toivottavasti en tipu korkealta ja kovaa...

Yksi parhaista ystävistäni sai torstaina tytön. Pelkäsin reaktiotani etukäteen, vaikka olenkin ollut onnellinen ystäväni puolesta. Yllätyksekseni en ole itkenyt surua (itsesääliä) tämän takia, vaan onnea. Tottakai samalla mielessä on toive omasta lapsesta. Odotan innolla tapaamista ystäväni ja tämän pienokaisen kanssa, haluan kuulla synnytyksestä ja alkumetreistä pienen kanssa. Ystäväni on ensimmäinen meidän lapsuudenystävistä, joka sai lapsen. Olisinpa minä seuraava...

Työasioista on vielä hehkutettava sen verran, että olen ollut vuoden verran työpaikassani sijaisena. Aiemmin on ollut puhetta, että töitä olisi vielä vuodeksi. Nyt meillä on muilla osastoilla vapaita toimia auki. Osastonhoitaja kyseli minulta, että mitä aion tehdä, kun sopimukseni kuukauden päästä loppuu. Kerroin hakevani toimea (joka siis ei ole meidän osastolta). Hän sanoi, että koska olen ollut jo vuoden tällä osastolla ja työt olisi jatkumassa, hänellä voisi olla mahdollisuus vakinaistaa minut, jos olen kiinnostunut! Tottakai olen kiinnostunut, olenhan tällä hetkellä unelmatyössäni! Osastonhoitajan on kuitenkin puhuttava ylihoitajalle, joka tavattavissa vasta kuun puolenvälin jälkeen.  Sitä ennen minun on haettava kuitenkin toimea toiselta osastolta, koska niiden hakuaika päättyy ja jos käykin niin, että en saakaan paikkaa omalta osastoltani. Olen niin täpinöissäni tämän suhteen! Tekisi mieli kertoa kaikille, mutta en vielä uskalla, kun mikään ei ole varmaa. Eli jännitystä ilmassa parin viikon ajan