Raskausviikkoja on nyt kasassa 6+2 ja tänään oli ensimmäinen neuvola. Käytiin läpi minun ja miehen sairauksia ja sukurasitteita. Minulla on vahva riski sairastua diabetekseen, kun sitä on lähisuvussa niin paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun (tai jopa pääsen) sokerirasituskokeeseen jo alkuraskauden aikana ja jos siinä "jään kiinni", niin alkaa verensokerin kotimittaukset. Joka tapauksessa myöhemmin on vielä toinen koe. Itselläni on pelko tuosta raskausajan diabetekseen sairastumisesta ja pidän näitä kokeita hyvänä.Paljonhan tämä on itsestäni kiinni, nyt pitäisi vaan osata syödä terveellisesti ja liikkua.

Terkkarini on muuten ihana, paino asioihin hän suhtautui hyvin, eikä saarnannut tai paheksinut. Hänen mukaansa painoa ei saisi tulla alkuraskauden aikaan lisää ja muutoinkin mielellään alle 10kg. Paras olisi, jos paino pysyisi samassa. Ja laihduttaa saan, kunhan teen sen terveellisesti, eli maltilla ja koko ajan terveellisesti ja monipuolisesti syöden. Ja nythän syömiset on aivan pielessä, herkuttelen ja mätän roskaruokaa. Ajattelin aloittaa taas ruokapäiväkirjan pitämisen, se toimi ainakin hetken viimeksi...

Päätettiin miehen kanssa, että ei mennäkään varhaisultraan. Opettelen nauttimaan raskaudesta ja murehdin sitten, jos siihen on aihetta. Eihän joulukuulle, jolloin on np-ultra, ole enää niin pitkä aika... Seuraava neuvolakin on niihin aikoihin, joulukuun alussa. Eli nyt sitä vaan ollaan ja ihmetellään Vointi on edelleen hyvä, flunssa oireet jatkuu ja väsyttää, mutta näihin tuntemuksiin alan jo tottua. Suu on myös koko ajan kuiva. Ja elohiiri vierailee silloin tällöin silmässä Ajattelen, että se on meidän Papu, joka siellä vilkuttelee.. Hassua, miten tuosta elohiirestä tuli ekana mieleen, että voinkohan olla raskaana. Kyllä sen täytyy tähän liittyä, ainakin niin haluan uskoa.

Lauantaina kerrottiin ekoille kavereille, kun he tulivat meille iltaa istumaan. Kieltäydyin viinistä, kumpikaan ei ensin kysynyt mitään, mutta myöhemmin kaveri kysyi, että tuleeko meille vauva. Se kuulemma jotenkin näkyi minusta. Kyllä me naiset nämä jutut tiedämme Tuntuu helpottuneelta, kun joku kaveri tietää. Ehkä kerron parille muullekin hyvälle ystävälle pian, vaikka tarkoitus oli "salailla" pidempään. Myös miehen äidille kerromme, kunhan sopiva tilaisuus tulee.

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka, mutta uni painaa...