Kiitos kaikille ihanista kommenteista!   Minä täällä kuljen pää pilvissä ja silittelen vatsaani  Hieman kuitenkin epävarmuus kaivertaa mieltä, jotenkin haluaisin olla varmempi tästä. Toki oireita on, mutta silti pelottaa, että onkohan se pienokainen oikeassa paikassa ja kunnolla paikoillaan. Pieni pessimisti taitaa nostaa päätään, kun näitä juttuja näin mietin.. Ja olen lukenut liikaa muiden huonoista kokemuksista. Pitäisi vaan osata olla rennosti ja iloita raskaudesta! Aion kyllä varata ajan yksityiselle gynelle varhaisultraan, tieto siitä, että pienen sydän sykkii, helpottaa varmasti ja sen jälkeen luulen voivani rentoutua.

Nyt mennään viikolla 5+5. Oireita siis on, jo kahden-kolmen viikon ajan on tuntunut, että tulen kipeäksi, kun on kuumeinen olo ja palelu sekä väsyttää. Nälkäisenä minulle tulee heikko, hieman etova olo. Rinnat ovat alkaneet kipeytyä, sen huomaa varsinkin illalla, kun otan rintsikat pois. Mietinkin, että kuinkahan isoiksi nämä mun rinnat vielä kasvaakaan, vähän pelottaa. Kuppikoosta riittäisi jo nyt jaettavaksi parille muullekin... Toivottavasti saan sentään jostain äitiysliivit... Myös vatsakipuja minulla on, jonain päivinä ovat olleet koviakin. Tuo lienee kuitenkin normaalia. Ai niin, lisäksi on tunteiden ailahtelua. Eilen töissä ärsytti kaikki, työkaverit eivät muka tehneet mitään, pomo oli ärsyttävä ja lopulta piti käydä tirauttamassa kyyneliä vessassa. Kotona itkin, kun BB-Kätlin ikävöi omaa koiraansa...

Maanantaina on eka neuvola. Menen yksin, kun miehen on vaikea päästä töistä mukaan. Neuvola piti varata jo näin aikaisin, koska eräs tuttu aloittaa siellä harjoittelun viikon päästä, enkä missään tapauksessa halua hänen tietävän. Maanantaihin mennessä pitäisi taas saada paino kuriin, sillä olen viimeisen viikon syönyt miten sattuu. Näköjään syön suruun sekä iloon. Olen kyllä yrittänyt ajatella pienen parasta, mutta ei se ole niin helppoa... Viikonloppuna oli parit synttärit ja tuli herkuteltua, enkä mienaa saada kierrettä poikki.  Kilo, tai kohta jo kaksi on tullut takaisin saavutetusta kympistä.  Jospa huomenna... Herbalifen käytön lopetin, sillä en halua vaarantaa pikkuisen kehitystä. Ohjaajani kyllä sanoi, että toiset ovat käyttäneet koko raskauden ajan, mutta minä en uskalla.

Liikunnasta minun on pakko pitää kiinni, haluan saada kuntoa paremmaksi, tai vähintään ylläpidettyä, että jaksan loppuraskauden. Motivaatio-ongelmia siinäkin havaittu... Tosin koiran kanssa olen tehnyt tunnin lenkkejä, mutta salille on vaikea raahautua.

Viikonloppuna ajateltiin pitää pihatalkoot ja kutsua äidit ja miehen veli apuvoimiksi. Toivottavasti osaamme pitää salaisuuden   Minun äitini tietää, kun minä hölösuu en osannut olla hiljaa... Äiti otti tiedon iloisesti, mutta rauhallisen varovaisena vastaan, koska itse on aikanaan kokenut useamman keskenmenon. Lauantai-iltana on tulossa pari kaveria iltaa istumaan, toivottavasti he eivät kiinnitä huomiota alkoholittomuuteeni. Voin ehkä vedota diettiin. Ja enhän muutenkaan juo kovin usein, niin ehkä selitykset menee läpi. Tai sitten mieheni paljastaa totuuden, kun on niin innoissaan ja tämä hänen ystävänsä tietää meidän kuvioista.

Hiidi ja "Papu"