Sain eilen sokerirasituksen tulokset, ja niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin, eli minulla todettiin raskausdiabetes. Paastoarvo oli 5.7, kuudesa menee raja, eli se oli vielä viitearvoissa. Tunnin ja kahden tunnin arvot olikin sitten molemmat koholla, lukemia en enää muista. Koska en enää ehtinyt saada aikaa neuvolaan ennen pääsiäistä, terkkari laittoi minulle ruokavalio-ohjeet postissa, ja ne tulikin jo tänään. Lisäksi minun piti varata aika diabeteshoitajalta, jotta saan verensokerimittarin ja ohjeistuksen sen käyttöön. D-hoitaja on kuitenkin ensi viikon lomalla, enkä tänään töistä päässyt lähtemään, mutta kerroin osaavani mitata ja että perusasiat ovat hallussa. Asumme lähellä terveyskeskusta, joten ihana hoitaja lupautui heittämään mittarin kotimatkallaan meidän postilaatikkoon.

Eli nyt on sitten ohjeet ja mittari valmiina, joten ei muuta kuin syömiset hallintaan. Eipä tuo ravitsemuspuoli kummoisesti eroa tavallisesta raskaudenajan ruokavaliosta, monipuolisesti pitää syödä, vähärasvaista ja useita pieniä aterioita päivässä. Aloitin jo eilen pitämään ruokapäiväkirjaa. Aion nyt kirjata ylös kaiken mitä syön, enkä turhaan herkuttele pipareilla ja muilla. Toki vähän saa syödä, jos on hyvä syy, mutta en ota töissä kahvitauolla, enkä kotona ylimääräisiä herkkuja. Tässä samalla toteutuukin hyvin tuo painonhallinta, kun tulee syötyä terveellisesti. Vaaka näytti tänä aamuna 102.1, eli hieman vähemmän kuin aiemmin.

Eilen kyllä tuli itku, kun nuo viralliset tulokset sain. Omaa tyhmyyttänihän tämä on, miksi en ole aiemmin pitänyt huolta itsestäni, vaikka olen riskin tiennyt. Toisaalta, eipä kai sitä nyt jälkikäteen enää kannata viisastella. Tilanne on nyt tämä ja siihen on totuttava. En missään tapauksessa halua pikkuiselle mitään pahaa, ja eniten pelkään, että hän joutuu kärsimään minun vastuuttomuudestani. Meillä on suvussa paljon diabetesta ja riskihän on siis suuri ilman minun syömisiänikin. Toivottavasti pikkuinen kuitenkin säästyisi sairastumiselta!

Aiheesta toiseen. Tilasin jo aikaa sitten kotidopplerin, jolla kuunnellaan sikiön sydänääniä. En ole kuitenkaan kertaakaan saanut ääniä kuulumaan. Ihmeellistä kyllä, en ole asiasta kovin huolissani, mutta harmittaa kovasti. Epäilen, että äänet eivät kuulu, koska vatsan päällä on turhan paljon peitettä eristämässä ääniä. En myöskään ole jaksanut ääniä kovin pitkään etsiä. Onneksi vajaan kahden viikon päästä on neuvolalääkäri, joten siellä pitäisi äänet kuulua.

Hunnuli jo kaipailikin lupaamaani ultrakuvaa. En ole saanut sitä vieläkään skannattua koneelle, kun en osaa asnetaa meidän tulostinta paikoilleen. Mies taas ei ole aiheesta jaksanut innostua (kun ei ole omasta asiasta kyse). Eli odottelen, josko ihme tapahtuisi ja tuo laite alkaisi toimia itsekseen... Tai sitten on mentävä anoppilaan skannaamaan.

Nyt varmaan päivittelen taas vähän useammin, kun on asiaakin, tämän rd:n tiimoilta. Ai niin, olen aivan sekaisin viikoissa. Nythän mennään jo viikoilla 13+4 (ehkä) Toivottavasti pikkuisen liikkeet tuntuisivat jo pian!