Näin tässä taas kävi, minulla ei ole selkärankaa. Hirveä nälkä ja sitäkin suuremmat mieliteot pilaavat terveellisen elämän aloituksen. Noh, sen verran puolustaudun, että meneillään olevat yövuorot ovat aloitukselle vaikea ajankohta. Mutta jospa siis huomenna. Tänäänkin aloitin hienosti, "aamupalaksi" jugurttia ja mandariinia, mutta jo hetken kuluttua huomasin mutustavani piparia. Tulipahan nyt sitten syötyä ne pois häiritsemästä...  

En ole vieläkään päättänyt, nutraanko vaiko millä "metodilla" tämän aloitan. Nutriletteja on kyllä kaapin perälle kertynyt, voisin käyttää ne alkuun pois ja jatkaa sitten muilla keinoin. Minähän sain jo sen kymmenen kiloa pois, melko helpostikin. Nyt on vaan ryhdistäydyttävä, koska osa jo pudotetuista kiloista tuli takaisin supervauhdilla (supermässäyksen vuoksi). Tiedän siis pystyväni tähän, kunhan vain niin päätän. Ajattelin asettaa itselleni tavoitteen, jouluksi painon on oltava alle 100kg. Nyt paino on siis n. 105kg, se on heitellyt, joten en osaa tarkkaa sanoa, huomenna punnitsen itseni. Jos nyt saisin tämän alkuun, niin pari kiloa nesteitä lähtee varmaan helposti ja joulukuulle jäisi nelisen kiloa. Luulen onnistuvani. Kyllä, minä onnistun! Salilla ja jumpissa en ole käynyt, ties koska viimeksi. Nyt kun tuo jälkivuoto näyttäisi tyrehtyneen, voisin potkaista itseni liikkeelle. Tavoitteena on, että torstaina kävisin jumpassa. Hävettää, kun maksan kallista kuukausimaksua salille, enkä ole käynyt. Viimeisen kuukauden aikana ehkä pari kertaa. Tähänkin on siis tultava muutos! 

Tästä tulikin tällainen motivointi ja tsemppi-kirjoitus  Minä pystyn tähän, minulla on selkärankaa! Eli aamun koittaessa alkaa uusi terveellinen elämä. Eikä tämä loppuyökään mene pullaa mussuttaen! Huomenna alkaa parin päivän nutraus ja perjantaina palkitsen itseni, kun on työpaikan pikkujoulut ja luvassa hyvää ruokaa. Mutta syön kohtuudella! Nyt tämä kuulostaa hyvältä.

Tsemppiä siskot, tästä alkaa taistelu