Alkaa nähtävästi tämä minunkin blogini hiljentyä. Monena päivänä on ollut mielessä, että pitäisi kuulumiset päivittää, mutta en ole muka ehtinyt...

Viime viikolla (15+2) käytiin lääkärineuvolassa, mieskin tuli mukaan, jotta saisi kuulla sydänäänet. Ensin käytiin terkkarin luona, jonka kanssa hoidettiin rutiinit. Pissa oli puhdas, hb huimat 137 ja verenpaineet 128/84. Paino oli laskenut 900g, eli oli nyt 102kg tasan. Juteltiin terkkarin kanssa myös sokeriarvoista, joita olen tässä nyt yrittänyt mittailla. Yrittänyt siksi, että aamulla aloitan mittaukset ja hoidan ne hienosti iltapäivään asti, mutta sitten iltamittaukset unohtuvat täysin. Arvot ovat kuitenkin olleet tasaisia ja alle ylärajan, paitsi kahtena aamuna, aamupalan jälkeen. Tätä pohdimme, että miksi verensokeri nousee kevyen aamupalan jälkeen. Terkkari, eikä lääkärikään ei osannut sanoa syytä. Eräs ystäväni keksi, että ehkä se johtuu siitä, kun olen pitkän yön syömättä. Ja yleensähän syön aamupalaksi pari leipää. Eli hiilaripitoista ruokaa.

Lääkäri teki sisätutkimuksen, kohtu on kasvanut sopivasti ja tuntuu vastaavan viikkoja. Sykkeetkin lääkäri sai kuuluviin, kunhan ensin nosti kohtua sisäkautta. Pienen syke oli 140. Eipä siis ihme, jos en ole saanut kotidopplerilla sykkeitä kuuluviin, kun ei lääkärikään meinannut saada. Nyt olenkin jättänyt koko vehkeen kaappiin, odottelemaan parempia aikoja.

Vasta nyt uskallan luottaa, että vauvalla on kaikki hyvin. Olen jo kertonut ihmiselle aika avoimesti raskaudesta. Tämä on ihanaa aikaa <3 Nautin myös oireettomuudestani, helpolla olen tähän mennessä päässyt. Vatsa alkaa pyöristyä ja jotkut farkut ei enää mene jalkaan. Odotan kovasti vatsan pyöristymistä ja näkymistä. Muut eivät sitä vielä huomaa, niin hyvin se sulautuu läskien joukkoon.

Raskausdiabeteksen seurannasta vielä sen verran, että ensi maanantaina äitiyspolin hoitaja soittaa minulle ja kyselee ruokailutottumuksistani ja mitatuista sokeriarvoista. Toukokuun puolella käyn verkokeissa, joissa tutkitaan muistaakseni pitkä verensokeri ja kilpirauhasarvot ja jotain muuta. Sitten rakenneultran yhteydessä (kuukauden päästä!) on lääkäri, jonka kanssa käyn nuo tulokset läpi.

Pikkuinen ei ole vieläkään saanut kunnon "tekonimeä", mutta usein itse kutsun häntä "Pojaksi". On vaan niin poika-olo. Alusta asti olen ajatellut, että meille tulee poika. Ehkä hivenen enempi itse toivoisin tyttöä, mutta ihan vaan siksi, että minusta tytöille on niin ihania vaatteita ja meillä olisi tytölle jo nimikin valmiina. Toisaalta, eilen kaupassa katselin pelkästään poikien vaatteita ja siellähän oli vaikka mitä söpöä. Ehkä olen ennen kiinnittänyt huomion tyttöjen vaatteisiin... Oikeasti ei ole mitään väliä kumpi tulee, kunhan on terve. Edes suurinpiirtein. Rakas ja niin odotettu hän on joka tapauksessa!